vauVA!

Villapylly on harjoitellut ahkerasti sekä lusikalla sotkemista että ihka oikeiden sanojen sanomista. Veera tunnistaa eläimistä parhaiten hepan, joka Veeran mielestää sanoo "ä-häh-hää" tai jotain sen tapaista. Vasta nyt Veera on osoittanut kiintymystä leluja kohtaan, ts. palloja kohtaan. Ne ovat selviä suosikkeja kaikista leluista, ja Veera jaksaisi vieritellä niitä Iskin tai Äiskin kanssa vaikka kuinka kauan. Veera osaa myös kaivata palloja, ja yhtenä iltana sellainen piti ottaa illalla kainaloon, sillä tyttö ei rauhoittunut sänkyyn, vaan huusi: "tauuo, tauuo!" Ilmoitustaululla olevasta Ekavauvaryhmän ohjelmasta ja samoihin aikoihin lattialla lojuneesta lehdestä Veera oppi tunnistamaan vauvan. Nyt hän osoittelee ikäisiään ja hihkuu: "vauVA!" Keittiön taulujakin Veera on kutsunut ihan tunnistettavsti tauluiksi.

Siisteyskasvatuksessa ollaan pääsemässä seuraavalle tasolle, sillä Veera on oppinut ilmaisemaan hätäänsä ähkimällä. Tosin joskun pottaan ei tule mitään, vaikka tyttö on sille itse vaatinut päästä istumaan. Ja toisaalta on käynyt niinkin, että Veera on noussut pois potalta, istahtanut sen viereen ja pissannut siihen... Ei noin pieneltä tytöltä tosin voi paljon enempää vaatiakaan. Suurin osa tarpeista tulee kuitenkin tehtyä pottaan, ja hyvänä päivänä vaippoja kuluu vain neljä viisi.

Huomenna suuntaamme pariksi viikoksi joulunviettoon maalle. Joulukirjekuvia varten istutimme Veeran hankeen - todiste alla. Toivotamme kaikille rauhallista joulua ja onnea uudelle vuodelle. Joulutunnelmia tuonnempana (mekot on jo pakattu).

Banaani poskeen!

Villapylly pisteli tässä yhtenä iltana kokonaisen banaanin, kun ei puuro maistunut lainkaan.

Minä itse!

Veeran taidot karttuvat vauhdilla. Nokkamukista juominen onnistuu jo hienosti, ja kokeilimmepa puuronkin syömistä lusikalla... Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hauskaa oli ja opettavaista!

Iski on opettanut Veeraa matkimaan eläimiä. Mitä karhu sanoo? - Karhu sanoo "murr, murr". Siihen Veera sanoo pontevasti "mvuu, mvuu!" Lehmän "ammuu" on myös tullut ihan tunnistettavasti.

Veera Epsanjassa

Taas ollaan reissattu - mutta ei reissata vähään aikaan! Lomamme Mummukan ja Setä P:n luona Espanjassa vietettiin mahataudin kourissa. Villapyllykin oksenteli ja ripuloi, mutta toipui onneksi nopeasti eikä antanut oireiden latista lomafiilistään. Saimmepa viettää laatuaikaa isolla perheellä ja pitää huolta toisistamme. Ei siis hukkaan heitetty loma, mutta hieman erilainen kuin olimme odottaneet!

Veeran upouudet Retro Banz -aurinkolasit herättivät paljon ihailua, eikä ihme. Aurinkoa riitti, joten lasit olivatkin tarpeen.

Tukholmassa

Teimme pikaisen visiitin Tukholmaan. Ohjelmassa oli sukulointia ja vaihto-opiskelevan ystävän luona vierailu. Matkustimme laivalla, mikä tuntui sopivan Veeralle hyvin. Pallomereenkin otettiin vähän tuntumaa, ja saatiin kunnon raivari aikaan, kun pois lähdettäessä vihreitä palloja ei voitu ottaa mukaan.

Käymme Tukholmassa yleensä kerran vuodessa, mutta noilla reissuilla harvemmin käymme missään nähtävyyksissä. Tällä kertaa kävimme sentään jossakin, nimittäin Ulriksdalin linnan alueella. Ihailimme kauniita syysmaisemia ja kahvittelimme linnan ja sen talvipuutarhan välissä sijaitsevassa kahvilassa, joka oli kerrassaan hurmaava. Ystävämme sai vangittua paikan tunnelmaa hyvin esimerkiksi seuraaviin otoksiin.

Täytyy myöntää, ettei reissu mitään lomaa kyllä ollut. Veeraa vaivasi hampaiden lisäksi vierastaminen, ja matkan rasitukset olivat muutenkin havaittavissa. Joka ilta Villapylly piti nukuttaa syliin, ja ensimmäisenä yönä perillä Tukholmassa tyttö teki lakon imemisen suhteen.

Toinen hammas!

Nyt on lisää millä nakertaa: tänään pilkisti esiin hammas numero kaksi (ala-etu-oikea). Videolla Veera nakertaa maissinaksua, joita tarjoilemme yleensä lounasaikaan pehmeiksi keitettyjen juuresten kanssa. Soseiden kanssa harjoitellut Villapylly osaa jo käsitellä ruokaa suussa sen verran hyvin, että uskallamme tarjoilla sormiruokaa. Välipalabanaanikin tulee usein syödyksi ihan itse.

Uusia puuhia

Iski on keksinyt Villapyllylle virikkeitä, joista kiinnostavin taitaa olla oma tietokone. Saavat näpytellä kilpaa... Veerasta on tietokoneella leikkimisen ohessa kasvanut myös oiva pikku kotiapulainen. Tiskikoneen täyttö ja tyhjäys ovat mieluisia puuhia, ja onpa Veera joskus mukana kahvinkeitossakin.

Uusia taitoja ovat omalle kuvalle heiluttaminen peilin kautta ja pusun antaminen pyynnöstä. Useimmiten kielto tepsii, eli esimerkiksi kitaroita vasten nousemisen pystyy estämään yksinkertaisesti kieltämällä.

Eka hammas

Tänään havaitsin Veeran suussa pienen terävän hampaan, joka juuri ja juuri pilkisti ienpeiton alta!

Kuvassa Veera on lounastreffeillä yliopistolla Äiskin, Iskin ja Tommin kanssa. Tommin hatut kiinnostavat kovin.

Polvet punottaa

Kuusi ja puolikuisena Veera ryömi papan pahvinkeräyskorille rapisevien aarteiden kimppuun, ja samalla vierailulla todistimme myös ensimmäiset konttausaskeleet. Nyt mennään jo kovaa! Kitarat ja kasvit kiinnostavat. Lisäksi Veera on oppinut sanomaan "äiti", mutta sana ei kylläkään kohdistu oikeaan kohteeseen. Se on vain sana, jota Villapylly hokee. En yhtään ihmettelisi, jos ensimmäinen kunnollinen opittu sana olisikin "iski", sillä äiti on aloittanut juuri työt Iskin siirryttyä koti-isäksi.

Susisaaren suvi ja Kalajoen hiekat

Kesällä oltiin paljon sukulaisten luona, mutta pääsimme tekemään myös elämysmatkoja luonnon helmaan. Juhannusta emme viettäneet Susisaaressa huonon sään vuoksi, mutta teimme sinne myöhemmin kesällä lyhyen viikonloppureissun. Pitihän juhannusta varten tilattuja pelastusliivejä päästä kokeilemaan muuallakin kuin kymmenen minuutin huviajelulla Veetin, vaarin ja enon kanssa.

Kesän aikana juhlimme yhteensä neljät häät (onneksi ei ollut yhtään hautajaisia). Kauimmat häät olivat Kalajoella, ja pitihän sitä käydä samalla hassuttelemassa hiekkasärkillä.

Popsi, popsi porkkanaa

Täysimetys vaihtui kiinteiden opetteluun Villapylly kohdalla viiden kuukauden iässä, kun nälkä alkoi herätellä aiempaa useammin öisin. Kasvissoseet maistuivat hyvin alusta pitäen, ja jo viikon maistelun jälkeen Veera söi kolme pientä ateriaa päivässä. Ennen aamiaista Veera harjaa ikenet. Vatsa voi hyvin, kunnes puurojen aloittamisen jälkeen reilun puolen vuoden kieppeillä vatsanväänteet hiipivät häiritsemään unia. Katkonaisten yöunten elokuu päättyi onneksi, ja nyt syyskuussa Veeran masu on voinut paljon paremmin. Olisiko syynä se, että ruoka on kelvannut viime aikoina pienempinä annoksina - toisin sanoen, latasimmeko pienen tytön niin täyteen ruokaa, ettei ruoansulatus pystynyt käsittelemään sellaisia määriä?

Täysistuntoja

Päivittelen hieman kesän aikana tapahtunutta, kun ei tullut paljoa kirjoiteltua. Tämä johtui laiskuuden ja kiireiden lisäksi tietokoneongelmista, jotka on nyt voitettu. Alla olevissa kuvissa Villapylly istuu potalla. Siirryimme lavuaarin ja vadin päältä pisuttelemaan oikealle potalle Veeran ollessa nelikuinen. Aluksi Veeraa taytyi tietenkin tukea voimakkaasti, mutta nyt seitsenkuisena itsenäisesti istuminen onnistuu melko hyvin. Pottailu tapahtuu kuitenkin aina vanhemman tarkassa valvonnassa.

Kesäaikaan

Perheemme on siirtynyt monessa mielessä kesäaikaan. Iski käy nyt töissä ja tytöt ovat kotona. Tosin "koti" tulee kesän aikana olemaan milloin missäkin, esim. tämän viikon se on ollut Oriveden Purupolulla. Villapylly pääsi viettämään paljon aikaa mummun, vaarin ja isomummujenkin kanssa. Veera kävi myös ulkoiluttamassa ihanaa Raisa-tätiä (kuva 2), joka oli niin kovin ikävöinyt lempinyyttiään. Näillä kahdella tuntuu olevan erityinen side, koska Raisa osui sattumalta mukaan synnytykseen... Ensimmäiset tirsat Veera taisikin ottaa Raisan sylissä synnytyssalissa!

Veerasta on tullut iso tyttö. Matkalta palattuamme jälleennäkemin Armas Aurinko -lelun kanssa oli niin riehakas, että Veera kierähti selältä vatsalleen ensi kertaa. Ikää oli 4 kk ja 1 pv. Tuen kanssa Veera istuskelee jo villaisella pyllyllään eikä viihdykään enää hyvin sitterin puoli-istuvassa asennossa vaan nostaa itseään pystympään. Ennen Oriveden-viikkoa aamupäivän unet venyivät säännöllisesti aiempaa pidemmäksi ja iltapäivän unet lyhenivät, mutta Orivedellä Villapylly palasi tavalliseen rytmiin. Maitoa on alkanut upota tyttöön aiempaa enemmän, ja yölläkin kurnii nälkä nykyisin kolmasti aiemman kahden kerran sijaan. Joko on hiostavan ukkosilman takia jano, tai sitten ruokahalu on vain kasvanut. Juhannuksen jälkeen taidetaan aloittaa pikku hiljaa kiinteitä ruokia, kun ikää on viisi kuukautta. vielä mennään pelkällä äidinmaidolla.

Ennen Orivedelle tuloa kävimme Helsingissä juhlimassa Veeran enon häitä. Upeat häät vietettiin Suomenlinnassa. Samalla reissulla nähtiin muitakin sukulaisia, sillä yövyimme Mummukan luona.

Kiitos kaikille upeasta viikosta; enolle hääjuhlasta, majoittajille vieraanvaraisuudesta ja Raisalle ulkoiluttamisesta! Nyt menemme kotiin viikoksi ennen uusia kesäretkiä.

Matkalla Sveitsissä

Villapylly pääsi ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen, kun perheemme suunnisti keväiselle lomalle Sveitsiin. Pääkohteemme Geneven lisäksi tähyilimme Mont Blancia Ranskan Chamonix'sta ja nuuhkimme raikasta vuoristoilmaa piskuisessa Les Diableretsin kylässä Sveitsin alpeilla Lausannen lähistöllä.

Matkan rasitukset olivat huomattavissa rauhattomuutena iltaisin, mutta mm. lennot menivät todella hyvin. Pienen kanssa on monessa mielessä helppo matkustaa - varsinkin jos imettää. Matkaa helpotti myös majapaikkamme, joka hotellin sijaan oli ystäviemme Ainon ja Harrin koti Genevessä.

Näimme matkalla sopivasti kaikkea. Parin päivän kaupunkikiertelylle vastapainoa toivat kaksi päivämatkaa maaseudulle. Vaeltamaan emme päässeet kehnon sään vuoksi, ja pilviverho esti näkymän Mont Blancin huipulle, mutta emme valita. Aitoa alppitunnelmaa koimme totisesti. Huimia maisemia ja ihania juustoja; puhumattakaan suklaista!

Arpinaama uimassa

Terävillä kynsillään naamaansa viiltänyt Villapylly pääsi poikkeuksellisesti sukeltamaan jo toisella vauvauintikerralla. Kivaa riitti koko perheellä!