Matka Genevestä Ranskan puolelle (pienehköön kaupunkiin nimeltä Chambéry) taittui junalla. Ikkunoista näkyi paljon mielenkiintoista katseltavaa, ja Veera nautti selvästi itsenäisyydestään, kun sai istua puolityhjässä junassa omalla paikalla ikkunan vieressä. Toki käytävääkin ehdittiin sahata edestakaisin ihan riittämiin puolentoista tunnin matkan aikana.
Perillä Ranskassa ei matkan luonteesta johtuen ollut paljoa perheen yhteistä aikaa, mutta aamiaiset syötiin yhdessä esimerkiksi Charles Dullinin teatterin edustalla katukahvilassa. Kun Veera joutui jonkin verran istumaan matkalla rattaissa ja paikallaan ravintoloissa, oli hän ajoittain aika levoton. Nyt kun pääsee omin jaloin minne vain, ei haluaisi millään kököttää paikallaan! Veera oppikin matkalla pyytämään pois rattaista huutamalla käelle 'kävelee'. Silloin käytiin sitten ottamassa tuntumaa esimerkiksi elefanttisuihkulähteeseen.
Lennoilla oli myös jonkin verran kitinää, kun ei ihan koska vaan voinut lähteä kävelemään käytävälle.
