Tutin riisto

Tutistakin on luovuttu. Tutit piti yhteistuumin luovuttaa Toivo-vauvalle, mutta Veera ei sitten ollutkaan yhteistyöhaluinen. Kun aiheesta oli kuitenkin puhuttu jo pitkään, päätettiin "antaa" tutit Toivolle ilman Veeran osallistumista. Lohduksi annettiin parina iltana toinen tutti (Veeralle kun kelpasi vain yksi malli, jonka valmistus oli lopetettu), mutta sitä tyttö käytti lähinnä agression purkuun heittelemällä sitä sangyssään. Tutin puuttuminen ei aiheuttanut hätääntymistä tai edes surua, vaan paremminkin kiukkua. Kiukku laantui parissa päivässä, ja sittemmin ollaan nukuttu illasta aamuun välillä heräilemättä. Meidän kokemuksen perusteella siis yöheräilyyn auttaa yöimetyksen lopettaminen ja tutin riisto.

Puheen sorinaa

Äiski on saanut olla kotona Villapyllyn kanssa kohta kuukauden Iskin lähdettyä takaisin opintojen pariin, ja kyllä on ollut vilkasta menoa. Ja voi sitä puheen sorinaa! Syyskuussa alkoi tulla kahden sanan kokonaisuuksia (kaikki alkoi siitä että piti piirtää "iso vauva"). Nyt pikkuinen pulputtaa minkä kerkiää, mutta katkonaisesti vielä, tottakai. Pisin yhtenäinen kokonaisuus taitaa olla "Pappa antoi lelut Vee(r)alle". Laulut ovat kuitenkin asia erikseen: niitä Veera osaa useampia melko virheettömästi. Paljon luetusta Ihaan lentomatka -kirjasta on mieleen jäänyt loppusanat "Nalle Puh! Nasu! Tiikeri! Katso(kaa), Ihaa(kin) (l)entää!"

Nyt nukutaan jo säännöllisesti katkeamattomia öitä. Veera jää illalla parin Äiskin tai Iskin laulaman laulun jälkeen yksin sänkyynsä kuuntelemaan eläinlauluja levyltä ja nukahtaa sinne. Kesällä Veera heräili melko säännöllisesti puoli kahdeksalta, mutta nyt jostain kummallisesta syystä tyttö on alkanut heräillä aikaisemmin, viimeistään seitsemältä. Päiväunille meneminen on hieman hankaloitunut, mutta vähintään tunnin unet otetaan iltapäivällä, vaunuissa nukkuen.

Aika paljon tulee hassuteltua Veeran kanssa, mutta olen nyt myös yrittänyt opettaa, että leluilla voi leikkiä ihan yksinkin. Joskus aika kuluu ihan siivillä, kun Veera uppoutuu jonkun yksinkertaisen asian pariin, esim. leikkimään leikkikolikoilla tai vanhempien sormuksilla. Telkkarista ollaan annettu Veeran katsoa Norsulan perhettä, joka on kymmenen minuutin piirretty. Sen verran tyttö jaksaa yleensä keskittyä. Viime päivinä ollaan yhdessä katsottu myös Iskin vanhoja Peppi Pitkätossu -filmejä. Niistä Veera on ollut vain aluksi kiinnostunut, ja sitten lähtee muihin puuhiin.

Kuvissa hassuttelua: Iski ja Veera leikkivät muotikuvausta.

"Ota nyt sellainen kovis-ilme."

"Nyt voisit vaikka tuulettaa, koska olet maailman kaunein malli."

"Ja nyt vielä oikein kohtalokas ilme. Just noin."

Kuva varikkopysähdykseltä

Imetyksen lopettaminen

Kesänesteytys hoidetaan nyt muutoin kuin imettämällä. Villapylly on ollut ilman rintamaitoa elokuun alusta lähtien. Strategiana käytimme systemaattista vähentämistä, ja kaiken kaikkiaan homma sujui paljon helpommin kuin olin pelännyt. Ilta-, yö- ja aamuimtyksistä karsittiin ensimmäisenä aamuimetys. Reippaasti ylös sängystä keittiöön juomaan mukista. Ensimmäisenä aamuna harmitti kovasti, toisena mutristui suu. Sen jälkeen Veera edes varsinaisesti pyytänyt, vaan tyytyi toteamaan, että maitoa saa illalla. Tuo tieto ilmeisesti lohdutti. Iltaimetyksestä luovuttiin sillä, että Iski vei nukkumaan. Tämä aiheutti hieman enemmän harmistusta, mutta laulamalla uni lopulta tuli. Parin illan jälkeen Äiskikin uskaltautui nukuttamaan, ja se onnistui ilman maitoa. Tuli kyllä turvauduttua valehteluunkin ja selitettyä, että tisuista on maito loppu. Parina yönä annoin vielä maitoa, mutta sitten Veera meni (Iskin kanssa) Mummukan hoitoon kahdeksi yöksi. Kotiin palattuaan Veera ei ole juurikaan pyytänyt maitoa, ja kun on, ollaan annettu mukista ja se on kelvannut. Nyttemmin Veera on nukkunut yönsä paremmin, ja jos on herännytkin, niin tutin laittaminen suuhun on riittänyt. Usein Veera herää ja huutaa pari kertaa äitiä tai jotain muuta, mutta nukahtaa heti uudestaan. Myös ruoka on maistunut paljon paremmin imetyksen loputtua.

Kielentutkijaa kiinnostaa

Ensimmäisiä tekemiäni fonologisia havaintoja Veeran kielestä oli /p/:n korvaaminen /t/:llä sanan alussa. Tätä tapahtui systemaattisesti, ja uskon sen johtuvan siitä, että /t/:n ääntöpaikka on lähempänä vokaalien (jotka sanoissa tulevat seuraavaksi) ääntöpaikkoja kuin /p/:n ääntöpaikka. Äänteestä /t/ on siis helpompi siirtyä ääntämään vokaalia kuin äänteestä /p/. Esimerkkinä tästä olkoon pallo, joka Veeran tuottamana oli tosi pitkään tau tai tauo.

Lasten kielen universaalina piirteenä pidetään, että he oppivat ensin ääntämään soinnittomia klusiileja, /k, p, t/, ja sitten vasta soinnillisia /g, b, d/. Tämä pitää Veerankin kohdalla paikkansa. Tänään hän tuotti ensimmäisen kerran (niin että kuulin) äänteen /b/. Mistä lienee sen napannut, kun sitä niin vähän kielessämme esiintyy. Ehkä banaanista. Nam.

Tytön kielessä on tällä hetkellä havaittavissa jännää l-vokalisaatiota: pulkka on puakka, leipä iäpä, pelkää piäkää. Pallossa vokalisoituu vain toinen ällä: paulo. Tämäkin kirjoitus oli taas lähinnä itseäni varten, joten ei haittaa vaikket kaikkea ymmärtänytkään. Katso kuitenkin kiva kuva, jossa ollaan tuppisuuna takapihalla.

Työmatkalla Ranskassa

Kesäkuun alussa Villapylly pääsi mukaan työmatkalle Ranskaan. Matka kulki Geneven kautta, jossa vietimme pari helteistä päivää ystävien luona. Veera pääsi onneksi välillä pulikoimaan viileään veteen suositussa puistossa.

Matka Genevestä Ranskan puolelle (pienehköön kaupunkiin nimeltä Chambéry) taittui junalla. Ikkunoista näkyi paljon mielenkiintoista katseltavaa, ja Veera nautti selvästi itsenäisyydestään, kun sai istua puolityhjässä junassa omalla paikalla ikkunan vieressä. Toki käytävääkin ehdittiin sahata edestakaisin ihan riittämiin puolentoista tunnin matkan aikana.

Perillä Ranskassa ei matkan luonteesta johtuen ollut paljoa perheen yhteistä aikaa, mutta aamiaiset syötiin yhdessä esimerkiksi Charles Dullinin teatterin edustalla katukahvilassa. Kun Veera joutui jonkin verran istumaan matkalla rattaissa ja paikallaan ravintoloissa, oli hän ajoittain aika levoton. Nyt kun pääsee omin jaloin minne vain, ei haluaisi millään kököttää paikallaan! Veera oppikin matkalla pyytämään pois rattaista huutamalla käelle 'kävelee'. Silloin käytiin sitten ottamassa tuntumaa esimerkiksi elefanttisuihkulähteeseen.

Lennoilla oli myös jonkin verran kitinää, kun ei ihan koska vaan voinut lähteä kävelemään käytävälle.

Vedenalaiskuvauksen satoa

Villapyllyn vauvauinnit ovat ohi. Vuoden aikana tuli vietettyä hauskoja ja opettavaisia polskutteluhetkiä koko perheen voimin aina lauantaiaamuisin yhdeksältä. Tästä eteenpäin lauantaiaamut vietetään kiireettä mutta uintihetkiä ikävöiden. Uimahallissa käymme varmaankin satunnaisesti keskenämme, ja harkinnassa on vauvauinnin jatkoryhmässä aloittaminen ensi syksynä.

Veera osaa pidättää hyvin henkeä sukeltaessa eikä mene paniikkiin, vaikka joutuisi veden alle yllättäin. Viimeiseksi Veera harjoitteli rantavedessä kaatumista ja nousemista uppeluksista omin avuin. Hyödyllisiä taitoja siis opittu!

Ulkoleikkeihin

Kävely sujuu jo sen verran hyvin, että olemme siirtyneet ulkoleikkeihin. Tässä pari viikkoa vanhassa kuvassa olemme ensi kertaa keikkipuistossa omilla jaloilla (keinumassa ollaan käyty aiemminkin). Tänään köpöttelimmekin aurinkoisessa Kirkkopuistossa ihan erilaisissa tunnelmissa: jätskillä aurinkolasit nenällä!

Lapin lumilla

Maaliskuussa Villapylly oli paljon tien päällä. Matkat suuntautuivat pohjoiseen: Kokkolaan ja Savukoskelle. Jälkimmäisessä kohteessa viivyimme kokonaisen viikon. Riemua riitti, kun seurana oli vauva A. Veeran paras sana, vauva, olikin todella ahkerassa käytössä tuolla viikolla. Kiitos emännille ja isännille! Yhdentoista tunnin ajot Savukoskelle taittuivat ongelmitta kahdella pysähdyksellä.

Veera ja Iski kodassa lämmittelemässä

Tädille

Kiitos tädille kirjeestä ja lahjasta - ihana "enKI"!

Villapyllyn vuosi

Kirjoitan kertauksenomaisesti lähinnä itseäni varten muistiin muutamista Veeran kehitykseen liittyvistä aiheista nyt kun lapsukainen on saanut ensimmäisen ikävuotensa täyteen.

Kasvu. Villapyllyn strategiset vauvamitat olivat syntyessä 50 cm / 3550 g, puolivuotiaana 68 cm / 8380 g ja yksivuotiaana 76,5 cm / 9960 g. Normaalia kasvua siis. Vertailukohtana Äiskin vastaavat mitat: 52 cm / 3300 g, 69 cm / 7400 g ja 78 cm / 10150 g.

Ravinto. Imetys lähti hyvin käyntiin laitoksella päivän rintakumikäytön jälkeen. Täysimetin Villapyllyä 5 kk:n ikään asti, ja sitten Veera totuttautui kiinteiden ruokien syömiseen ensin kuukauden neljän soseaterian päivärytmillä ja 6 kk:n iästä lähtien viiden aterian rytmillä (sisältäen kaksi puuroa). Tässä noudatin neuvolan suositusta, mutta nyt tekisin toisin. Puurot tulivat Veeralle mielestäni liian nopeasti ja aiheuttivat mahavaivoja noin kuukauden ajaksi. Opin myös sen, että ensin kannattaa antaa jotain luirua velliä eikä siirtyä suoraan kunnon puuroon.

Seitsemän ja yhdentoista kuukauden iässä pääsääntöinen ruokamuoto oli sormiruoka - keitettyjä juureksia, herneitä, papuja, liha- ja kalapaloja jne. Motoriset taidot harjaantuivat ja vanhemmat pääsivät vähemmällä syöttämisellä. Imetystä jatkoin vielä noin viidellä imetyskerralla vuorokaudessa, vaikka kävinkin jo tuossa vaiheessa töissä. Veera ei ole maistanutkaan korviketta. Perheen yhteisiin ruokiin Veera siirtyi vähitellen 11 kk:n iästä alkaen (joululomalla oli kätevää aloittaa). "Töistätuloimetys" lakkautettiin vuoden iässä, ja nyt jatketaan neljällä imetyksellä vuorokaudessa. Ruokahalu on viimeisen kuukauden ollut kehno, mutta vaihteleva, ja kokeilemme välipalojen vähentämistä / pois jättämistä ja aamupuuron korvaamista muilla eväillä, kun ei jaksa aloittaa jokaista päivää tappelulla. Mieluummin lappaa ahnaasti syövän lapsen suuhun purkillisen viiliä ja antaa päälle leivän tai hedelmää käteen.

Uni. Villapyllymme erotti pienestä pitäen yön päivästä eikä ole koskaan varsinaisesti valvottanut. Herättänyt toki, mutta ei valvottanut. Veera on alusta lähtien nukutettu omassa sängyssä - ensin vanhempien sängyn vieressä ja noin 7 kk:n ikäisestä omassa huoneessaan. Kun Veera alkoi nousta sängyssä seisomaan 8 kk:n ikäisenä, ei hän enää tyytynyt jäämään yksin odottelemaan unta, vaan vaati nukuttajan vierelleen. Nyt vuoden iässä Veera saattaa jopa vaatia sylinukutusta.

Pikkuvauvana yösyöttöjä oli yleensä kolme yössä, ja jossain vaiheessa vähenivät kahteen. Niihin ei ole koskaan liittynyt suurempia uudelleennukuttamisia tms., vaan homma on ollut kovin yksinkertainen. Vuoden ikää lähestyttäessä Veera alkoi kitistä toisen yösyötön jälkeen, kun häntä laskettiin sänkyyn. Niinpä hän päätyykin nyt usein vanhempiensa sänkyyn loppuyöksi, koska katkonaisten yöunten väsyttämä työssäkäyvä Äiski ei yksinkertaisesti jaksa nukutella lasta sylissä. Kainalossa Veera rauhoittuu heti ja nukkuu seitsemään kahdeksaan saakka. Nukkumaanmenoaika on vakiintunut lähelle yhdeksää.

Taidot. Veera kannatteli päätään jo laitoksella, mitä ihmettelimme kovasti. Vatsalleen hän kääntyi ensimmäisen kerran 4 kk:n iässä, ja hammas pilkisti kahdeksankuisena. Sitä ennen kuitenkin seitsenkuisena Veera nousi ensimmäiset kerrat pystyy ja alkoi kävellä tukea vasten. Liikkeissään hän oli koko ajan määrätietoinen ja varma, joten mustelmista vältyttiin. Samoin 7 kk:n iässä tuli ensimmäiset sanat, jotka merkitsivät äitiä ja tisua. Molemmat kyllä unohtuivat pian, ja kesti muutaman kuukauden ennen kuin sanoja alkoi tulla toden teolla. Nyt Veeran aktiivisessa sanavarastossa ovat mm. seuraavia sanoja (omalla tavallaan lausuttuna tietysti): Iski, äiti, täti, setä, vauva, pappa, vettä/maitoa, leipä, potta/hätä, napa, ankka/kvaak-kvaak, kukkuu!, miau, hau-hau, (a)mmuu, määä, ih-hah-haa, hiiri, pupu, kurkku, viiliä, hei, hei-hei, ole hyvä, varpaat, korva, pallo, puhelin. Aika pitkä lista, ja varmasti unohtui monta!

Ja julkaistaanpa tässäkin tieto: Veera on oppinut kävelemään! Ensimmäiset "askeleet" tyttö otti syntymäpäivänsä korvilla, ja pari viikkoa niiden jälkeen alkoivat riemulliset harjoitukset täysin omatoimisesti. Huteraahan se meno vielä on, mutta mikä tärkeintä, Veera muksahtaa aina nätisti ja pehmeästi pyllylleen.

Siisteyskasvatuksesta vielä pieni merkintä. Veera ehdollistettiin tunnistamaan merkit pissaamiselle ja kakkaamiselle heti syntymästä, ja ensimmäiset lavuaariin saadut pisut ja kakat tulivat toisella viikolla. Veeraa on pissitetty lavuaarin ja myöhemmin vadin päällä aina vaipanvaihdon yhteydessä ja viitseliäisyyden mukaan useamminkin. En oppinut koskaan huomaamaan koska Veera pissaa, mutta kakan tulo näkyi naamasta sen verran ajoissa, että olemme ehtineet viedä tytön vessaan ennen lastin saapumista. Potan päällä aloimme pitämään Veeraa tukien 4 kk:n iässä, ja sinne alkoi myös tulla useat pissat päivässä ja suurin osa kakkosista. Hieman alle vuoden vanhana Veera oppi ähkimällä ilmoittamaan hädästä, ja vuoden iässä tapahtui huima parannus siisteydessä. Nyt olemme siinä pisteessä, että vaippa pysyy jo joinain päivinä kokonaan kuivana tai sitten pisu pääsee vaippaan kerran tai kaksi päivässä. Ja siis ikää on nyt 13 kk. Kyllä kannatti vaivannäkö Veeran ollessa pikkuisempi. Ja teille jotka nauroitte vauvanpissittäjille... no antaa olla.

Veeran jalka ja tulitikkuaski vertailussa helmikuussa 2009

Veeran jalka ja tulitikkuaski vertailussa helmikuussa 2008

Oivalluksia

1. Ruokapöytään istuessaan Veeran edessä oli vielä tyhjä lautanen. Veera huusi: "Öppy!" (= loppu)

2. Äiskin reidessä on rokotusjälki. Veera painoi siihen sormensa ja sanoi: "tata." (= napa)

3. Veera tuli pusuttelemaan niin että kuola ihan valui. Sanoin, että annoit sitten oikein kielarin. Siihen Veera vastasi lipomalla kieltään, eli yhdisti kielari-sanan kieleen.

4. Lisää kielijuttuja: Näytin Veeralle kuinka pehmolelukissa heilutti häntää. Veera alkoi lipoa kieltään samassa tahdissa.

5. Ja vielä yksi: Iski yritti opettaa Veeraa heiluttamaan kieltä puolelta toiselle. Veera yritti matkia parhaansa mukaan, mutta kielen sijasta heilui pää.

Tässä Veera opiskelee Iskin jalanjäljissä. Suussa havaittiin toinen etuhammas, ja muutakin kehitystä on tapahtunut: Veera on nukkunut kahtena yönä peräkkäin aamuun asti ilman heräämisiä/tankkauksia!

Veera Vilhelmiina Vuodenikäinen

Villapyllyn syntymästä on tänään kulunut vuosi, ja syntymäpäiviä on juhlittu jo kolme päivää. Kiitos kaikille juhlavieraille ja onnea Veera-kullalle! Yksivuotiaamme piirteitä tallensi valokuvaaja, jonka tilasimme kotiimme. Perjantaina (23. tammikuuta) hän tulikin luoksemme visiitille ja muutti olohuoneemme kotistudioksi. Muistoksi tuosta vierailusta jäi kasa ihania otoksia. Tässä parhaimmistoa.

Ensimmäinen ylähammas puhkesi tänään, joten vuoden saldo on neljä hammasta. Uusia sanoja ovat
i 'Iski', iau 'kissa', tatta 'pappa' ja päristely tarkoittaa autoa tai taaperokärryä.

Joululoma

Joululomaa vietimme rauhallisissa merkeissä lähinnä sukulaisten kanssa. Aattona joulupukki kantoi suuria säkkejä lahjoja pääasiassa juuri Veeralle ja tämän serkulle. Veeran mielestä paras lahja taisi kuitenkin olla se, että sai temmeltää Justiina-koiran kanssa. Pukin tuomista lahjoista ainakin pulkka otettiin heti käyttöön: kuvassa palaamme kirkosta reippaasti hiekotettua kävelytietä pitkin, ja Veera nukkuu!

Uusi vuosi vaihtui maalla mummun ja vaarin vieraina. Illan kohokohta oli saunominen ulkosaunassa, jonne ja josta Veera kannettiin lämpöpussissa pyyhkeisiin käärittynä. Myöhemmin illalla Veera meni huolestuneesta vaarista huolimatta yöunille ulos vaunuihin. Vuoden vaihtuessa katselimme raketteja, joiden pauke ei ihme kyllä herättänyt Veeraa. Pikimmiten huristelimmekin sitten majapaikkamme lämpöön nukkumaan loppuyöksi.

Tammikuun viidentenä puhkesi kolmas hammas - sekin alas. Ylhäällä ikenet ovat kyllä jo ihan turvonneet, joten eiköhän sieltä tule pian täydennystä purukalustoon.