"Kakka, kakka, kakka"

Luin vaipattomista vauvoista eräästä lehdestä jo vuosia sitten. Nyt vaipattomuutta harjoitellaan Villapyllyn kanssa ahkerasti. Ideana on aloittaa lapsen siisteyskasvatus jo ennen pottaikää pissattamalla ja kakattamalla vauvaa puoli-istuvassa asennossa. Lapsen tehdessä tarpeitaan toistetaan merkkiääntä, jolloin tämä oppii yhdistämään äänen ja toiminnan.

Heti sairaalasta kotiuduttuamme aloin hokea Villapyllylle sanaa "kakka" aina kun peräpäässä pörisi. Pari kertaa pääsin myös suhisemaan pissin merkiksi, kun Villapyllyni lirautti hoitopöydälle. Parin viikon harjoittelun jälkeen siirryimme sitten lavuaarin päälle suhisemaan ja hokemaan kakkaa aina kun arvelimme pikkuisella olevan hätä.

Villapylly tunnistaa merkkiäänet hyvin ja aina vessaan päästessämme alkaa armoton ähinä. Tuloksena lirahtaa nyt kahden kuukauden treenin jälkeen lähes poikkeuksetta pisut, ja jos pissittäjä malttaa odotella hieman pidempään, tulee se kakkakin sieltä. Itse asiassa Veera on niin tunnollinen käskystä kakkaaja, että harvemmin vaipasta löytyy kunnon kakkalastia. Joskus on itsellä pokassa pitelemistä, kun tyttö punnertaa kakkaa naama punaisena. Viimeiseksi Veera vinkaisee merkiksi meille pissittäjille, että enää ei tule vaikka kuinka vääntäisi. Sitten pestään pylly ja ollaan tyytyväisiä pienemmästä vaippapyykistä! Tänäänkin laitoin saman vaipan kahdesti takaisin, koska välissä käytiin pissimässä vatiin ja vaippa säilyi näin kuivana.