Viime yönä koettiin ensimmäinen pikku hulabaloo. Vatsavaivoista kärsivä Villapylly kiljui tuskissaan jo aiemmin illalla, mutta aloitti uuden huutokonsertin puolen yön maissa. Kanniskelu ympäri kotia ja muu hyssyttely auttoi kohtuullisen nopeasti, ja tunnin sisällä koko perhe oli unten mailla. En valita, koska tiedän tällaisen olevan arkipäiväistä jossain perheissä. Täytyihän meidänkin kokea hieman tavallista vauva-arkea. Enkeliksihän tuota muuten luulisi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommentti:
Ihanaa seurata kummitytön vaiheita myös virtuaalisesti! Upeaa, että luovutat ylimääräistä maitoa sitä tarvitseville, tosin nuo tukokset ja tulehdukset ei ole kivoja.
Melkein nolona tunnustan, että meillä ei olla itketty yöllä ikinä... Valvottu kyllä on, mutta kitinä on pysynyt poissa, kunhan vain vanhempikin pysyy hereillä. Hyvin on toki nukuttu jo vuoden verran.
Lähetä kommentti