Kasvu. Villapyllyn strategiset vauvamitat olivat syntyessä 50 cm / 3550 g, puolivuotiaana 68 cm / 8380 g ja yksivuotiaana 76,5 cm / 9960 g. Normaalia kasvua siis. Vertailukohtana Äiskin vastaavat mitat: 52 cm / 3300 g, 69 cm / 7400 g ja 78 cm / 10150 g.
Ravinto. Imetys lähti hyvin käyntiin laitoksella päivän rintakumikäytön jälkeen. Täysimetin Villapyllyä 5 kk:n ikään asti, ja sitten Veera totuttautui kiinteiden ruokien syömiseen ensin kuukauden neljän soseaterian päivärytmillä ja 6 kk:n iästä lähtien viiden aterian rytmillä (sisältäen kaksi puuroa). Tässä noudatin neuvolan suositusta, mutta nyt tekisin toisin. Puurot tulivat Veeralle mielestäni liian nopeasti ja aiheuttivat mahavaivoja noin kuukauden ajaksi. Opin myös sen, että ensin kannattaa antaa jotain luirua velliä eikä siirtyä suoraan kunnon puuroon.
Seitsemän ja yhdentoista kuukauden iässä pääsääntöinen ruokamuoto oli sormiruoka - keitettyjä juureksia, herneitä, papuja, liha- ja kalapaloja jne. Motoriset taidot harjaantuivat ja vanhemmat pääsivät vähemmällä syöttämisellä. Imetystä jatkoin vielä noin viidellä imetyskerralla vuorokaudessa, vaikka kävinkin jo tuossa vaiheessa töissä. Veera ei ole maistanutkaan korviketta. Perheen yhteisiin ruokiin Veera siirtyi vähitellen 11 kk:n iästä alkaen (joululomalla oli kätevää aloittaa). "Töistätuloimetys" lakkautettiin vuoden iässä, ja nyt jatketaan neljällä imetyksellä vuorokaudessa. Ruokahalu on viimeisen kuukauden ollut kehno, mutta vaihteleva, ja kokeilemme välipalojen vähentämistä / pois jättämistä ja aamupuuron korvaamista muilla eväillä, kun ei jaksa aloittaa jokaista päivää tappelulla. Mieluummin lappaa ahnaasti syövän lapsen suuhun purkillisen viiliä ja antaa päälle leivän tai hedelmää käteen.
Uni. Villapyllymme erotti pienestä pitäen yön päivästä eikä ole koskaan varsinaisesti valvottanut. Herättänyt toki, mutta ei valvottanut. Veera on alusta lähtien nukutettu omassa sängyssä - ensin vanhempien sängyn vieressä ja noin 7 kk:n ikäisestä omassa huoneessaan. Kun Veera alkoi nousta sängyssä seisomaan 8 kk:n ikäisenä, ei hän enää tyytynyt jäämään yksin odottelemaan unta, vaan vaati nukuttajan vierelleen. Nyt vuoden iässä Veera saattaa jopa vaatia sylinukutusta.
Pikkuvauvana yösyöttöjä oli yleensä kolme yössä, ja jossain vaiheessa vähenivät kahteen. Niihin ei ole koskaan liittynyt suurempia uudelleennukuttamisia tms., vaan homma on ollut kovin yksinkertainen. Vuoden ikää lähestyttäessä Veera alkoi kitistä toisen yösyötön jälkeen, kun häntä laskettiin sänkyyn. Niinpä hän päätyykin nyt usein vanhempiensa sänkyyn loppuyöksi, koska katkonaisten yöunten väsyttämä työssäkäyvä Äiski ei yksinkertaisesti jaksa nukutella lasta sylissä. Kainalossa Veera rauhoittuu heti ja nukkuu seitsemään kahdeksaan saakka. Nukkumaanmenoaika on vakiintunut lähelle yhdeksää.
Taidot. Veera kannatteli päätään jo laitoksella, mitä ihmettelimme kovasti. Vatsalleen hän kääntyi ensimmäisen kerran 4 kk:n iässä, ja hammas pilkisti kahdeksankuisena. Sitä ennen kuitenkin seitsenkuisena Veera nousi ensimmäiset kerrat pystyy ja alkoi kävellä tukea vasten. Liikkeissään hän oli koko ajan määrätietoinen ja varma, joten mustelmista vältyttiin. Samoin 7 kk:n iässä tuli ensimmäiset sanat, jotka merkitsivät äitiä ja tisua. Molemmat kyllä unohtuivat pian, ja kesti muutaman kuukauden ennen kuin sanoja alkoi tulla toden teolla. Nyt Veeran aktiivisessa sanavarastossa ovat mm. seuraavia sanoja (omalla tavallaan lausuttuna tietysti): Iski, äiti, täti, setä, vauva, pappa, vettä/maitoa, leipä, potta/hätä, napa, ankka/kvaak-kvaak, kukkuu!, miau, hau-hau, (a)mmuu, määä, ih-hah-haa, hiiri, pupu, kurkku, viiliä, hei, hei-hei, ole hyvä, varpaat, korva, pallo, puhelin. Aika pitkä lista, ja varmasti unohtui monta!
Ja julkaistaanpa tässäkin tieto: Veera on oppinut kävelemään! Ensimmäiset "askeleet" tyttö otti syntymäpäivänsä korvilla, ja pari viikkoa niiden jälkeen alkoivat riemulliset harjoitukset täysin omatoimisesti. Huteraahan se meno vielä on, mutta mikä tärkeintä, Veera muksahtaa aina nätisti ja pehmeästi pyllylleen.
Siisteyskasvatuksesta vielä pieni merkintä. Veera ehdollistettiin tunnistamaan merkit pissaamiselle ja kakkaamiselle heti syntymästä, ja ensimmäiset lavuaariin saadut pisut ja kakat tulivat toisella viikolla. Veeraa on pissitetty lavuaarin ja myöhemmin vadin päällä aina vaipanvaihdon yhteydessä ja viitseliäisyyden mukaan useamminkin. En oppinut koskaan huomaamaan koska Veera pissaa, mutta kakan tulo näkyi naamasta sen verran ajoissa, että olemme ehtineet viedä tytön vessaan ennen lastin saapumista. Potan päällä aloimme pitämään Veeraa tukien 4 kk:n iässä, ja sinne alkoi myös tulla useat pissat päivässä ja suurin osa kakkosista. Hieman alle vuoden vanhana Veera oppi ähkimällä ilmoittamaan hädästä, ja vuoden iässä tapahtui huima parannus siisteydessä. Nyt olemme siinä pisteessä, että vaippa pysyy jo joinain päivinä kokonaan kuivana tai sitten pisu pääsee vaippaan kerran tai kaksi päivässä. Ja siis ikää on nyt 13 kk. Kyllä kannatti vaivannäkö Veeran ollessa pikkuisempi. Ja teille jotka nauroitte vauvanpissittäjille... no antaa olla.
Veeran jalka ja tulitikkuaski vertailussa helmikuussa 2009
Veeran jalka ja tulitikkuaski vertailussa helmikuussa 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti