Kielentutkijaa kiinnostaa

Ensimmäisiä tekemiäni fonologisia havaintoja Veeran kielestä oli /p/:n korvaaminen /t/:llä sanan alussa. Tätä tapahtui systemaattisesti, ja uskon sen johtuvan siitä, että /t/:n ääntöpaikka on lähempänä vokaalien (jotka sanoissa tulevat seuraavaksi) ääntöpaikkoja kuin /p/:n ääntöpaikka. Äänteestä /t/ on siis helpompi siirtyä ääntämään vokaalia kuin äänteestä /p/. Esimerkkinä tästä olkoon pallo, joka Veeran tuottamana oli tosi pitkään tau tai tauo.

Lasten kielen universaalina piirteenä pidetään, että he oppivat ensin ääntämään soinnittomia klusiileja, /k, p, t/, ja sitten vasta soinnillisia /g, b, d/. Tämä pitää Veerankin kohdalla paikkansa. Tänään hän tuotti ensimmäisen kerran (niin että kuulin) äänteen /b/. Mistä lienee sen napannut, kun sitä niin vähän kielessämme esiintyy. Ehkä banaanista. Nam.

Tytön kielessä on tällä hetkellä havaittavissa jännää l-vokalisaatiota: pulkka on puakka, leipä iäpä, pelkää piäkää. Pallossa vokalisoituu vain toinen ällä: paulo. Tämäkin kirjoitus oli taas lähinnä itseäni varten, joten ei haittaa vaikket kaikkea ymmärtänytkään. Katso kuitenkin kiva kuva, jossa ollaan tuppisuuna takapihalla.