Puheen sorinaa

Äiski on saanut olla kotona Villapyllyn kanssa kohta kuukauden Iskin lähdettyä takaisin opintojen pariin, ja kyllä on ollut vilkasta menoa. Ja voi sitä puheen sorinaa! Syyskuussa alkoi tulla kahden sanan kokonaisuuksia (kaikki alkoi siitä että piti piirtää "iso vauva"). Nyt pikkuinen pulputtaa minkä kerkiää, mutta katkonaisesti vielä, tottakai. Pisin yhtenäinen kokonaisuus taitaa olla "Pappa antoi lelut Vee(r)alle". Laulut ovat kuitenkin asia erikseen: niitä Veera osaa useampia melko virheettömästi. Paljon luetusta Ihaan lentomatka -kirjasta on mieleen jäänyt loppusanat "Nalle Puh! Nasu! Tiikeri! Katso(kaa), Ihaa(kin) (l)entää!"

Nyt nukutaan jo säännöllisesti katkeamattomia öitä. Veera jää illalla parin Äiskin tai Iskin laulaman laulun jälkeen yksin sänkyynsä kuuntelemaan eläinlauluja levyltä ja nukahtaa sinne. Kesällä Veera heräili melko säännöllisesti puoli kahdeksalta, mutta nyt jostain kummallisesta syystä tyttö on alkanut heräillä aikaisemmin, viimeistään seitsemältä. Päiväunille meneminen on hieman hankaloitunut, mutta vähintään tunnin unet otetaan iltapäivällä, vaunuissa nukkuen.

Aika paljon tulee hassuteltua Veeran kanssa, mutta olen nyt myös yrittänyt opettaa, että leluilla voi leikkiä ihan yksinkin. Joskus aika kuluu ihan siivillä, kun Veera uppoutuu jonkun yksinkertaisen asian pariin, esim. leikkimään leikkikolikoilla tai vanhempien sormuksilla. Telkkarista ollaan annettu Veeran katsoa Norsulan perhettä, joka on kymmenen minuutin piirretty. Sen verran tyttö jaksaa yleensä keskittyä. Viime päivinä ollaan yhdessä katsottu myös Iskin vanhoja Peppi Pitkätossu -filmejä. Niistä Veera on ollut vain aluksi kiinnostunut, ja sitten lähtee muihin puuhiin.

Kuvissa hassuttelua: Iski ja Veera leikkivät muotikuvausta.

"Ota nyt sellainen kovis-ilme."

"Nyt voisit vaikka tuulettaa, koska olet maailman kaunein malli."

"Ja nyt vielä oikein kohtalokas ilme. Just noin."